Miksi Leo Stranius oli oikeassa

Tällä kertaa kirjoitan pitkästi aikaa omasta autismistani. Kerron, kuinka se määrittää perustavanlaatuisesti suhtautumistani joihinkin asioihin. Ja kuinka sen vuoksi tietynlaisia asioita kritisoivat ihmiset voivat samalla tulla kritisoineeksi suoraan minua, minunkaltaisiani ja meille välttämättömiä asioita.

Maanantaina 3.1. ihmeteltiin ja paheksuttiin joukolla Helsingin sanomien henkilöjuttua miehestä, joka ” erää ennen aamuviittä, kuuntelee äänikirjat tuplanopeudella ja suunnittelee jokaisen päivän puolen tunnin tarkkuudella”. Olen itsekin seurannut Leo Straniusta Twitterissä, ja ihmetellyt kuinka hän ehtii lukea niin monta kirjaa, mutta jutusta paljastui, kuinka hän ehtii tehdä hyvin paljon muutakin.

Jutussa käy ilmi Straniuksen elämäntavasta esimerkiksi seuraavaa

Hän laatii päivän ohjelmansa puolen tunnin tarkkuudella

Hän herää kello 4.45

Hän kuuntelee äänikirjoja tuplanopeudella, yli 360 kappaletta vuodessa

Hän tehostaa aikaansa esimerkiksi venyttelemällä, harjaamalla hampaita ja kuuntelemalla äänikirjoja tuplanopeudella yhtä aikaa

Hän suunnittelee perhe-elämänsä puolisonsa kanssa viikoittaisissa pienemmissä sekä neljännesvuosittain pidettävissä suuremmissa palavereissa.

Stranius on kirjoittanut elämäntavastaan oppaan, jota en ole toistaiseksi lukenut, ja keskityn siksi tässä vain hesarin juttuun. Ennen kaikkea sitä seuranneeseen kommentointiin.

Jutun alle, sosiaaliseen mediaan sekä kaveriryhmieni ryhmächatteihin ilmestyi toinen toistaan paheksuvampia kommentteja. Kuinka sairasta tuollainen tehokkuusajattelu on, kuinka kamalaa on puristaa elämästä tuolla tavalla numeerisesti kaikki irti. Tehokkuusvinkkejä pilkattiin ja keksittiin itse ”parempia”; minäkin jaoin niitä itsekseni hymähdellen.

Lisäksi juttu yhdistettiin osaksi Helsingin sanomien ja laajemminkin ”median” kertomaa tarinaa menestyjistä (jota se varmasti olikin). Hyvin moni on jo ilmaissut ärtymyksensä sellaista juttutyyppiä kohtaan, jossa ”täysin tavallinen” opiskelija, nuoripari tai vastaava perustaa menestyvän yrityksen, omistaa kymmeniä sijoitusasuntoja, hankkii nopeasti miljoonaomaisuuden, irtautuu töistä ja elää hulppeaa unelmaelämää tai vastaavaa. Käytännössä poikkeuksetta taustalta löytyvät rikkaat vanhemmat tai muuta valmista pääomaa.

Tämä juttu ei kuitenkaan varsinaisesti ollut sellainen. Siinä ei oltu saavutettu niinkään menestystä, ainoastaan tehokkuutta, joka esiteltiin ihailtavana elämäntapana.

Tehokkuusajattelu on monessa yhteydessä turmiollista. Se on omiaan tuhoamaan esimerkiksi yliopiston kaltaisia arvokkaita instituutioita. Sen nähdään myös murskaavan yksilön tasolla eräänlaisen elämän tarkoituksen.

Juttua ja Straniuksen elämäntapaa paheksuvista kommenteista tuli selkeästi ilmi vastakkainen elämäntapaihanne. Tämä ihanne ei ole mitenkään radikaali, vaan sitä on toistettu naistenlehtien ja vastaavien sivuilla niin kauan kuin muistan. Tämä ihanne on yksinkertaisesti rennosti ottaminen ja kiireettömyys. Hyvä elämä ei voi eikä saa olla sitä, että on ”aikataulujen orja”, vaan hyvän elämän mittarina on nimenomaan aikatauluttomuus, mikä on sama asia kuin vapaus. Suunnittelu, aikatauluttaminen ja optimointi ovat haitallisia tekoja, ja niiden vastakohtana ovat hyveelliset ”rennosti ottaminen” ja suunnittelemattomuus. On suuri klisee, kuinka esimerkiksi ”lomalla on ihaninta se, ettei ole kiire minnekään”. Ja kuinka esimerkiksi joulupäivän ihanuus tiivistyy sekä lifestylemedioissa että aidoissa keskusteluissa aitojen ihmisten kanssa siihen, että ”saa olla koko päivän yöpuvussa, syödä suklaata sohvalla, ilman että on kiire minnekään”.

Selvä asia. Vallitsevan tarinan ollessa tällainen, on Straniuksen elämäntavan asettaminen ihanteeksi suorastaan ihmeellinen teko.

Ja nyt minä haluan vastustaa. En Straniusta, en hesaria (edes HS Visiota), vaan teitä hänen vastustajiaan. Minulle ja monelle muulle autismin kirjolla olevalle nimenomaan aikataulutettu elämäntapa on hyvinvoinnin kannalta tärkeä, lähes välttämätön asia. En voi kuvitella mitään ahdistavampaa tapaa viettää päiviäni, kuin joka tuutista ylistettävä yöpukupäivä pitkin sohvia ilman kiirettä.

Vaikka ensireaktioni hesarissa esiteltyyn Straniuksen päivärytmiin oli itsellenikin ensin kauhistus, tajusin, että minun unelmapäiväni ovat pitkälti samantyyppisiä. Jos kysytään, milloin minä olen rennoimmillani, millaisina päivinä nautin elämästäni eniten, vastaukseni on selvä. Olen yli kymmenen vuotta rakastanut intohimoisesti treenileirien päiviä urheiluopistoissa ja valmennuskeskuksissa. En ole tiennyt mitään miellyttävämpää, kuin käteen luotu viidentoista minuutin tarkkuudella laadittu aikataulu aikaisine heräämisineen ja useine treeneineen. On aivan ihanaa heittäytyä sen varaan.

Stranius kertoi myöhemmin radiohaastattelussa aikatauluttavansa myös rennosti olemisen. Kuinka täydelliseltä se kuulostaakaan! Mikään ei ole rennompaa kuin aikataulutettu rentous, ja tarkoitan tätä aivan tosissani. Ihannoimieni treenileirien päiväohjelmissakin oli usein tämän tyyppinen kohta

klo 17:00-18:00 Päivällinen

klo 18:00-19:00 Vapaa-aika

klo 19:00-19:30 Palaveri

jne

Mikä sen vapaampaa kuin kalenteroitu vapaa-aika! Silloin olen todella osannut ja kyennyt nauttimaan muiden ylistämästä joutilaisuudesta. Maannut pitkin sohvia tekemättä mitään ihmeellistä koko aikatauluun merkityn vapaa-aika-osioni ajan (tai nuorempana todennäköisesti aikatauluttaen siihen joitain hurjia ja/tai kyseenalaisia seikkailuja kaverien kanssa, mutta se on toinen juttu).

On joitakin erittäin suuresti arvostamiani ja ihailemiani tahoja, jotka määrätietoisesti ylistävät joutilaisuutta ja laiskuutta. Ajattelen erityisesti kirjailija-filosofi Pontus Purokurua, joka on useaan otteeseen puhunut laiskottelun ja joutenolon suoranaisesta vallankumouksellisuudesta. Olen Purokurun filosofian kanssa muuten samaa mieltä suurin piirtein kaikessa, mutta tämä aihe on sellainen, jossa joku ei ymmärrä jotakuta.

Toki on selvää, että Purokuru on oikeassa. Siitä, kuinka nykyinen aikamme on pakottanut ja puristanut ihmisen armottomasti yhä tehokkaammin oravanpyörässä juoksevaksi tuottajakoneeksi, on kirjoitettu jo pitkään. Siitä, kuinka tehokkuusajattelu, jonka suorana osana tarkan aikataluttamisen hyvettä voidaan pitää, on nimenomaan sokeaa markkinalogiikkaa, sitä samaa joka tuhoaa ympäristön. Sekä moderni, suorastaan kolonialistinen keksintö, joka levisi ja valtasi kellottomassa ja aikatauluttomassa maailmassa autuaana elävien alkuperäisväestöjen (joihin lukeutuvat toki esim. maalaiset suomalaisetkin vielä pitkälle viime vuosisadan puolelle) elämät.

Mutta minäkään en ole väärässä. Minunkin mielestäni tehokkuuden asemaa yhteiskunnallisena yliarvona kuuluu haastaa voimakkaasti, minunkin mielestäni laiskottelu voi olla vallankumouksellista.

Haluan vain muistuttaa, että on meitä joitakuita, jotka yksilöinä olemme ohjelmoitu ajattelemaan ja kokemaan toisin. Moni meistä on autisti, ja moni autisti on tällainen, mutta se ei ole välttämätöntä.

Me emme koe aikatauluttoman joutilaisuuden tuottamaa onnellisuuden tunnetta. Meille ylin vapaus on nimenomaan struktuurissa, vaikka olisimme itse kirjoittaneet sen. Meille aito rentous, aito vapaus, aito stressittömän olemisen ilo asuu vasta aikataulun varaan heittäytymisessä.

Tietenkin on todennäköistä, että suuri osa muiden tekemistä aikatauluista on huonoja. Tietenkin on niin, että kirjoitamme usein itse itsellemme parhaat aikataulut. Emmekä tietenkään nauti minkä tahansa ulkoa sanellun aikataulun varassa olemisesta.

Mutta tällaisia me joka tapauksessa olemme. Kun sadannessayhdessä lifestyle-sivujen artikkelissa ylistetään jouten oloa yöpuvussa ilman kelloa, se vain hieman ärsyttää. Mutta kun mietitään laajempaa yhteiskunnallista utopiaa ja rakenteiden muuttamista paremmaksi, on hyvä huomioida ihmisten tarpeiden erilaisuus. Niiden mahdollinen suoranainen vastakkaisuus.

Kuvat: Freepik, hakusanalla ”relax”

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s