Mitä on aseksuaalisuus? Näkemykseni

On hyvin vaikeaa ymmärtää suurinta osaa väestöstä. Vaikka kuinka yritän vääntää aivojani, tuntuu uskomattoman käsittämättömältä ajatus, että toinen ihminen tai olento houkuttelisi seksuaalisesti. Että olisi jokin lisääntymiselimiin liittyvä ruumiillinen vietti, joka toisessa vetäisi puoleensa.

 

aseksuaalinen
1.sukupuolista halua t. vetovoimaa tuntematon.

(Kielitoimiston sanakirja)

 

Aseksuaalisuus: Aseksuaali eli aseksuaalinen ihminen kokee hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa toisia henkilöitä kohtaan. Sana ei määrittele kokijan omaa sukupuolta tai sukupuoli-identiteettiä. Aseksuaalinen ihminen voi tuntea emotionaalista vetovoimaa mihin sukupuoleen tahansa tai ei kehenkään.

(Seta)

 

Minä olen aseksuaali. Nyt kerron seikkaperäisesti, mitä se juuri minun kohdallani tarkoittaa, millaiset ajatukset ja ennen kaikkea millainen maailmankuva tähän seksuaalisten suuntautumisten kummajaiseen liittyy. Olen pitelemätön ja saatan loukata. Nostan itseni muiden yläpuolelle. Mutta tämä on äärimmäisen tarkoituksellista. Tämä teksti on tarkoitettu paljastavaksi.

*

Toisista ihmisistä pitämistä, tykkäämistä, rakastamista ja nuorempana jopa ihastumista olen harjoittanut jo pienestä pitäen. Autismistani huolimatta tiedän, miten kiehtovan moniulotteisia ja rikkaita ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet ja yhdessä olemisen muodostamat tilanteet voivat olla. Aina on ollut ihmisiä, joita ihailen, ja joiden hyvät ominaisuudet ovat niin tavattoman monisäikeisiä, etteivät ne ole eroteltavissa listaksi, vaan kyse on pikemminkin abstraktista kokonaisuudesta. Kuin kirjan tai elokuvan hahmo: sellaisenaan kertakaikkisen upea. Puoleensavetävä, pidän, tykkään, ajattelen paljon ja usein.

Nuorempana, päiväkodissa, ala-asteella ja vielä ylä-asteen alussakin ihastuin paljon ja usein. Elin heteronormatiivisessa ja ylipäätänsä alloseksuaalisuusnormatiivisessa maailmassa, jossa sata prosenttia ihmisistä on heteroita tai homoja. Myöhemmin opin, että on myös biseksuaaleja, mutta vasta noin 15-vuotiaana kuulin ensimmäisen kerran aseksuaalisuudesta.

Päiväkodissa ja ala-asteella tyttöpuoliset luokkatoverini usein tykkäsivät monista pojista. Siitä juoruttiin ja kikateltiin, tuo tykkää tuosta. Tuo on ihastunut. Koska oli monia mahtavia tyyppejä, joiden persoonallisuuden ja olemuksen kokonaisuus viehätti, kerroin minäkin, kuinka tykkään ja olen ihastunut tuohon ja tuohon. Kun vanhenimme, se aiheutti yhä enemmän hämmennystä. Etenkin 12-vuotiaana kävin monet kummalliset keskustelut, joissa hieman parempi kaverini tunnusti minulle tykkäävänsä yhdestä luokan pojasta, ja kerroin päälle vilpittömästi, että minä tykkään myös.

Jossain vaiheessa maailma sitten hiljalleen romuttui, kun sain ymmärtää puhuneeni kaikki ne vuodet eri kieltä jokaisen kanssa. Luulin, että puhumme minun tykkäämisestäni. Mutta ei, he puhuivat eri tykkäämisestä, jostain muusta, kummallisesta, kerta kaikkiaan käsittämättömästä.

*

Joskus 10-tai 11-vuotiaana olin luokan tuhmien poikien luona välitunnilla, kun he kertoivat joukon hissukalle, mitä tarkoittaa ”seksi”. Käytännössä he kertoivat lapsellisella kielellä millainen on heteroseksuaalinen penetraatio: tämä työnnetään tuonne. Hyi olkoon, ajattelin. Hyi, hyi, hyi!

Tuosta päivästä on 12 vuotta, eikä asenteeni ”seksiä” kohtaan ole muuttunut tippaakaan. Suhtaudun siihen yhä samoilla 11-vuotiaan aivoilla: jotakin tavattoman ällöttävää. Hyi, hyi, hyi!

Ihmisyyteen kuuluu ruumiillisia ällöttäviä asioita, jotka koskettavat jokaisen elämää, mutta jotka siitä huolimatta ovat likaisia ja inhottavia. Näitä ovat käytännössä kaikki ruumiin aukkoihin ja eritteisiin liittyvä. Ulostaminen, virtsaaminen, oksentaminen. Peräsuolentähystys, sukupuoliyhdyntä, sperma, hiki ja veri. Piereminen, paskantaminen ja paneminen. Kaikki samaa, yhtä ällöttävää kategoriaa. Vessajuttuja. Inhottavia, mutta pakollisia (myös seksi on pakollista ihmislajin säilymisen kannalta, joskaan ei yksilön). Likainen osa ihmisyyttä. Ei mikään tabu, ei mitään saatanallista, mutta ei myöskään mitään ihanaa, mitä haluaa miettiä yhtään sen enempää kuin on tarpeellista. Pakollinen paha.

Enkä voi käsittää, kuinka näihin on mahdollista liittää mitään niitä hienoja tunteita, mitä ihminen kokee ihmisenä ja ihmisyytenä, millaisia tilanteita ja tunteita syntyy toisten ihmisten välille, millaisia suhteita, millaisia interaktioita. Ajatus seksuaalisesta vietistä toista ihmistä kohtaan kuulostaa yhtä kierolta, kuin hinku että joku tietty henkilö pyyhkisi takapuolen tai suorittaisi suolihuuhtelun.

Minä pidän puhtaudesta. Ylevästä, hienosta ihmisyydestä. Maailmankuvaani aseksuaalina ei kuulu vain seksin pitäminen ällöttävänä, vaan myös toiseksi ääripääksi näkemäni abstraktin puhtaan ihmisyyden ylimalkainen korostaminen.

Oikeastaan ymmärrän hyvin keskiaikaisia moraalikäsityksiä neitsytkultteineen ja seksuaalisuuden saastaisuustulkintoineen. Näen perää historiallisessa kristillisessä (ja todennäköisesti muidenkin uskontukuntien piirissä vallinneessa) ajattelussa, jossa maallinen ja taivaallinen on selkeästi erotettu toisistaan. Lihalliset nautinnot on mielestäni erinomaisen kuvaava termi. On erikseen lihalliset nautinnot: ruoka ja seksi, ruumiillisen ravinnon- ja lisääntymisentarpeen tyydyttäminen, joissa ei sinällään ole mitään väärää. Mutta erikseen, näiden yläpuolella, on pyhempää ja korkeampaa olemusta, joka ei ole sidoksissa ruumiillisten viettien kahleisiin. Vasta siellä todellinen ihmisyys pääsee täydellistymään.

Ja tämä tarkoittaa myös ihmissuhteita. Rakkautta, välittämistä, solidaarisuutta, yhteenkuuluvuutta, rakastamista, kaikkea hienoa ja kaunista. Pidän ihmisten välisistä upeista hetkistä, suhteista, tunnetiloista, kokemuksista. Kohtaamisesta. Olemisesta. Kaikista upeista kielellisistä kerrostumista, jotka vuorovaikutustilanteissa muodostuvat, kaikista hetkistä, joissa inhimilliset kielelliset todellisuudet yhteenkietoutuvat ja muodostavat jälleen uutta.

Ja ilman muuta ihminen on ihminen, kehollinen ja ennen kaikkea tilallinen olento. Kuten olen sanonut, vastustan yli kaiken puhetapaa, jossa virtuaalisen laitteen näpyttely tai ruudun tuijottaminen samaistetaan ihmisten kohtaamiseen. Ihmisten välillä, ihmisyydessä, inhimillisessä todellisuudessa syntyy kaikki se kaunis, upea ja ainutlaatuinen, mitä arvostan. Ihmiset ovat kokonaisia. Kauniita. Ja heidän välillään on jotakin joka on vielä enemmän kuin he yksittäin.

*

Entä rakkaus? Mikään ei kuvaa yhtä hyvin näkemystäni rakkaudesta ja aseksuaalisuudesta, kuin eräs internetistä, harrastelijakirjoittajien foorumilta, romaanin mittaisesta tarinasta (joka sittemmin on jo kadonnut) peräsin oleva kohta. Tarina kertoo tavattoman moniulotteisesta ystäväporukasta, jonka sisällä on niin seksuaalis-romanttisia suhteita ja jännitteitä kuin muutakin, kaikkien tunneskaalojen laidasta laitaan.

Tarinan lopussa yksi henkilö avautuu kahdelle muulle, kuinka rakastaa heitä kaikkia, rakastaa niin paljon, haluaa halata ja helliä (cuddle) heitä ja olla heidän kanssaan, rakastaa enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Rakastaa, love -sanaa toistetaan erityisen paljon. I love you guys, I really love.

Myöhemmin kuulleet henkilöt keskustelevat keskenään ja miettivät, kuinka suhtautua tähän ystävänsä viestiin, jossa hän on tunnustanut olevansa aseksuaali.

Onko mitään parempaa, kauniimpaa ja ennen kaikkea oivaltavampaa tapaa tuoda esille aseksuaalinen suuntautuminen? Ei ”minä olen”, ei ”minä en”. Vaan sen ilmeneminen ylitsepursuavassa, solidaarisessa, rajoittamattomassa ja sääntelemättömässä rakkaudessa. Rakastan teitä kaikkia, rakastan enemmän kuin mitään muuta. Rakastan.

*

”Olen parempi kuin muut ihmiset, olen älykkäämpi, rationaalisempi ja ylempänä. Minä, aseksuaalina, en altistu lihallisille iloille ja eläimellisille vieteille, vaan arvoni ovat ylevämpiä, puhtaampia ja kauniimpia. Ihminen on eläin, nisäkäs, jolla on eläimen tarpeet. Syödä, juoda ja lisääntyä. Nälkä ja seksuaalinen vietti. Ruuansulatus ja verenkierto. Nesteen tarve, seksin himo. Mutta oikea, suurempi, hienompi, ylevämpi ihmisyys alkaa siitä, mihin eläimellisyys päättyy. Olemme enemmän kuin muut eläimet. Meillä on kieli, taide, kirjallisuus, filosofia. Tuhatvuotiset aateperinteet, palatsit, kirjoitukset. Tieteet, tekstit, tarinat. Oppikokonaisuudet, aatehistoriat. Kieli, taide, kirjallisuus, filosofia. Ja vielä. ystävyys, yhteiset inhimilliset todellisuudet, rakkaus, välittäminen, solidaarisuus. Näissä meidän on kylvettävä, näitä meidän on ihailtava ja näitä kohti suuntauduttava. Ja minä, ainakin yhden vietin turmelemattomana, olen lähempänä näitä ja parempi kuin muut.”

Myönnän, että edellinen liioiteltu tekstikappale edustaa kaikesta huolimatta jonkin verran alitajuista maailmankuvaani. En pääse eroon ajatuksesta, että aseksuaali on jotakin enemmän. En pääse eroon ajatuksesta, että inhimillisyyden kauneus on primitiivisyydestä poispäin pyrkimisessä. En pääse eroon lievästä ylenkatsonnastani lihallisia iloja kohtaan – yhtä lailla alkeellista ja eläimellistä on mielestäni ylenpalttinen hyvästä ruuasta ja juomasta intoileminen.

Samalla myönnän, että koko tämä maailmankuvani voi itsessään olla jossain määrin lapsellinen – voi kaikkiaan olla naiivi rakennelma erotella joitakin asioita ylemmäksi ja paremmaksi ihmisyydeksi ja joitakin alemmaksi. Minua vielä ”korkeammalla” oleva näkisi todennäköisesti vielä laajemmat kokonaisuudet eikä jumittuisi vanhanaikaiseen dualismiini. En tarkoita yltiöpäistä filosofista piehtarointia ruumiinfenomenologiassa, vaan jotakin, joka näkee sitäkin laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Minulla on opittavaa, kuten kaikilla meistä.

Mutta nämä ovat, juuri nyt, ne ajatelmani, jotka väistämättä vallitsevat suhteessa omaan aseksuaalisuuteeni ja aseksuaalisuuteen laajemmin. Aseksuaaliin, ”superihmiseen jota vietit eivät ole orjuuttaneet.”

 

Tässä oli yksi kertomus siitä, mitä on olla aseksuaali. Näkemyksiä on yhtä monta kuin meitäkin, ja puhun ajoittaisesta me-muodosta huolimatta äänellä, joka on ainoastaan minun.

 

Kuvat: Wikimedia Commons